Uusi opinto-opas (sisältäen myös opetusohjelmat) lukuvuodelle 2018-2019 sijaitsee osoitteessa https://opas.peppi.utu.fi . Tältä sivustolta löytyvät enää vanhat opinto-oppaat ja opetusohjelmat.

The new study guide (incl. teaching schedules) for academic year 2018-2019 can be found at https://studyguide.utu.fi. This site contains only previous years' guides.

x !
Arkistoitu opetussuunnitelma 2014–2016
Selaamasi opetussuunnitelma ei ole enää voimassa. Tarkista tiedot voimassa olevasta opetussuunnitelmasta.
Ekologian ja evoluutiobiologian tutkinto-ohj. (FM)
Kuvaukseen liitetty tiedosto:
Ajoituskaavio (xlsx 20 kB.)

Opiskelijat perehtyvät erityisesti eliöiden välisiin vuorovaikutuksiin ja ympäristöön sopeutumiseen. Opetuksen päämääränä on rakentaa alan töissä ja myöhemmissä opinnoissa tarvittava ymmärrys eliöiden ja niiden ympäristön muodostamien systeemien toimintaperiaatteista. Evolutiivinen näkökulma ja numeeristen menetelmien hallinta ovat opetuksessa keskeisessä asemassa. Tutkinto-ohjelma antaa valmiudet alan tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen, asiantuntijana ja alan kehittäjänä toimimiseen sekä jatkokoulutukseen ekologian, evoluutiobiologian, luonnonsuojelugenetiikan, biodiversiteettitutkimuksen, ympäristötieteen tai maatalous-metsätieteiden eri aloilla.

Tutkinto-ohjelma edellyttää pohjatietoina riittäviä opintoja ekologian ja evoluutiogenetiikan teoriasta sekä tilastollisista ja laboratoriomenetelmistä. Edellytyksinä ovat myös kenttäkursseilla opitut käytännön taidot ja esim. tuntemuskursseilla hankittu jonkin eliöryhmän tuntemus. Näitä on mahdollista sisällyttää myös tutkinto-ohjelman vapaavalintaisiin opintoihin.

Tutkinto-ohjelman laajuus on 120 op. Opinnosta osa on kaikille yhteisiä, osassa opintoja suuntaudutaan erikoistumisalalle (vähintään 25 op) henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) mukaisesti. Pro gradu-tutkielma (40 op) ja syventävien opintojen tentit (10 op) tehdään erikoistumisalalta, joita ovat ekologisten vuorovaikutusten tutkimus, evoluutiogenetiikka ja -ekologia, biogeografia sekä luonnonsuojelubiologia. Erikoistumisalan opintoja (pro-gradu, syventävien opintojen tentit, erikoitumiskurssit) sisältyy tutkintoon vähintään 75 op. Erikoistumiseen voidaan hyväksyä myös muiden laitosten tai muiden yliopistojen tarjoamia kursseja ja siihen voidaan sisällyttää myös LuK-ohjelman aineopintoja, joita ei ole sisällytetty LuK-tutkintoon. Vapaasti valittavia opintoja voi sisällyttää tutkintoon 25 op. Tutkinnon pääaine on ekologia ja evoluutiobiologia.

Biogeografian erikoistumisala yhdistää maantieteen ja geologian laitoksen tarjoamia luonnonmaantieteen ja paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmien opintoja biologisen monimuotoisuuden tutkimukseen, yhteisö- ja maisemaekologiaan, taksonomiaan ja systematiikkaan sekä laji-informatiikkaan. Ympäristöalan kansainväliseen yhteistyöhön tähtääville suositellaan ympäristötieteen ja ympäristöoikeuden sivuaineopintoja. Erikoistumisala edellyttää perustietoja kartografiasta, paikkatieto- ja kaukokartoitusmenetelmistä sekä luonnonmaantieteestä, jotka voi hankkia suorittamalla maantieteen sivuaineen. Erikoistumisalasta vastaa biodiversiteettitutkimuksen professori.

Ekologisten vuorovaikutusten tutkimukseen erikoistumisala antaa valmiudet ymmärtää ja analysoida abioottisten tekijöiden ja biologisten vuorovaikutussuhteiden populaatiodynaamisia ja yhteisöekologisia seurauksia erityyppisissä ekosysteemeissä sekä perus- että soveltavan tutkimuksen näkökulmasta. Erikoistumista voi painottaa eri tavoin suunnitellun uran mukaisesti, esimerkiksi maa- tai vesiekosysteemeihin, kasvi- tai eläinyhteisöihin, tai yksilötason vuorovaikutuksista ekosysteemien energia- ja ainevirtoihin. Erikoistumisalasta vastaa ekologian professori Erkki Korpimäki.

Luonnonsuojelubiologian erikoistumisessa koulutetaan biologeja, joilla on tiedolliset ja menetelmälliset valmiudet tutkia ja ymmärtää ihmistoiminnan vaikutuksia populaatioihin ja ekologisiin vuorovaikutuksiin ja ratkoa ihmistoiminnan seurauksena syntyviä ekologisia ongelmia. Luonnonsuojelubiologian menetelmäopintoihin kuuluvat esimerkiksi suojelugenetiikka sekä paikkatiedon ja pitkäkestoisten seuranta-aineistojen analysointimenetelmät. Luonnonsuojelubiologiaan erikoistujalle suositellaan ympäristötieteen sivuaineopintoja. Erikoistumisalasta vastaa ekologian professori Kai Norrdahl.

Evoluutiogenetiikan ja -ekologian erikoistumisala tarjoaa valmiudet ymmärtää evoluutiota luonnonvalinnan ja perinnöllisen muuntelun seurauksena ja soveltaa tätä ymmärtämystä evoluutiobiologisten ja ympäristön muuttumiseen liittyvien ongelmien ratkaisussa. Opinnot voivat suuntautua myös käyttäytymisekologiaan tai systematiikkaan ja taksonomiaan. Erikoistuminen edellyttää riittävää ekologian ja genetiikan opintojen yhdistämistä tutkinnossa. Erikoistumisalasta vastaa genetiikan professori Craig Primmer.


Biologian laitos
Opintokokonaisuudet