Kemian tutkinto-ohjelma (FM)

1. KEMIAN YLEMPIEN TUTKINTO-OHJELMIEN TAVOITTEET

FILOSOFIAN MAISTERI

Filosofian maisterin (FM) tutkinto on luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon tai vastaavan koulutuksen pohjalta suoritettu ylempi korkeakoulututkinto, jonka laajuus on 120 opintopistettä. Päätoimisesti opiskellen tutkinto voidaan suorittaa kahdessa lukuvuodessa.

Kemian laitoksella voi suorittaa FM-tutkinnon joko kemian tutkinto-ohjelmassa (pääaineena lääkekehityksen kemia tai materiaalikemia) tai kemian opettajan tutkinto-ohjelmassa. Kemian tutkinto-ohjelma on yhteisohjelma Åbo Akademin kemian kanssa, joten lääkekehityksen kemian ja materiaalikemian kursseja voi suorittaa molemmissa yliopistoissa jokaiselle opiskelijalle erikseen laadittavan henkilökohtaisen opintosuunnitelman (FM-HOPS) mukaisesti.

 Kemian tutkinto-ohjelmasta valmistuvan filosofian maisterin yleiset osaamistavoitteet

  • tuntee oman erikoisalansa laajasti ja ajantasaisesti
  • kykenee itsenäiseen tutkimuksen tekemiseen
  • osaa tuottaa oman alansa tieteellisiä raportteja
  • osaa kommunikoida läheisten tieteenalojen asiantuntijoiden kanssa

 

MAISTERIOPINTOJEN PÄÄAINEET JA NIIDEN OSAAMISTAVOITTEET

Maisteriopintojen pääaineen valinta: Opiskelija valitsee pääaineensa alustavasti toisen vuoden keväällä. Opiskelijan tulee huolehtia siitä, että pääaine on valittu ennen kuin maisteritutkinnon opinnot alkavat (LuK-tutkinnon suorittamisen jälkeen).

 

Lääkekehityksen kemia

Lääkekehityksen kemian pääaineen opetus toteutetaan yhteistyössä Turun yliopiston kemian laitoksella toimivan Orgaanisen kemian ja kemiallisen biologian laboratorion, Åbo Akademin kemian oppiaineen sekä Turun yliopiston biolääketieteen laitoksen kanssa. Kunkin opiskelijan henkilökohtaisiin tavoitteisiin parhaiten sopiva kurssikokonaisuus suunnitellaan yhdessä vastuuprofessorin kanssa FM-HOPS:ia laadittaessa.

Orgaanisen kemian ja kemiallisen biologian laboratoriossa lääkekehityksen kemian pääaine on jaettu kolmeen orgaaniseen kemiaan kuuluvaan kokonaisuuteen: bio-orgaaninen kemia, luonnonyhdisteiden kemia ja radiokemia. Ne kaikki lähestyvät lääkekehityksen kemiaa hieman eri perspektiiveistä, jotka käydään läpi alla yksityiskohtaisemmin. Pääasiallinen ero on se, että bio-orgaanisessa ja radiokemiassa potentiaalisia lääkeyhdisteitä opitaan valmistamaan orgaanisen synteesin kautta, kun taas luonnonyhdistekemiassa bioaktiiviset yhdisteet eristetään luonnosta, pääosin kasveista. Opiskelijan tulisi valita oma suuntautumisensa näiden kolmen vaihtoehdon väliltä jo kolmannen opiskeluvuoden aikana, vaikka luentokursseja voi ja kannattaakin maisterivaiheessa valita vaikka kaikista lääkekehityksen kemiaa edustavista kolmesta tutkimusryhmästä. Tällöin pitää huomata, että joillakin radiokemian ja luonnonyhdistekemian kursseilla opiskelijoiden määrää on rajoitettu. On myös huomattava, että osa tutkimusryhmien kurssitarjonnasta paneutuu orgaaniseen kemiaan lääkekehityksen kemiaa laajemmalla kontekstilla. Nämä mm. kemialliseen biologiaan, kemialliseen ekologiaan tai kemiallisten menetelmien kehittämiseen linkittyvät kurssit toimivat hyvinä täydentävinä opintoina lääkekehityksen kemiaan suoraan linkitetyille opinnoille.

Bio-orgaanisen kemian FM-vaiheen opiskelijoiden keskeinen tavoite on orgaanisen reaktio-opin, stereokemian ja fysikaalisen orgaanisen kemian lainalaisuuksien hallitseminen. Näitä perustietoja hyödyntäen opiskelija kykenee suunnittelemaan ja toteuttamaan orgaanisia synteesejä ja ymmärtämään kemiallista biologiaa. Erityisen huomion kohteena ovat biopolymeerit (oligonukleotidit, oligosakkaridit ja peptidit), niihin liittyvät molekyylitason vuorovaikutusmekanismit sekä tähän perustuvan tiedon soveltaminen lääketieteellisen ongelman ratkaisussa. Rajoitettu määrä opiskelijoista voi myös erikoistua radiokemiaan, tarkemmin sanottuna lyhytikäisillä, positroneja emittoivilla isotoopeilla leimattujen orgaanisten merkkiaineiden syntetiikkaan ja käyttöön. Näitä merkkiaineita käytetään positroniemissiotomografiassa (PET), joka mahdollistaa ihmisen koko kehon kuvantamisen lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tämän erikoisalan opetus tapahtuu tiiviissä yhteistyössä Turun yliopistossa toimivan PET-keskuksen kanssa.

Luonnonyhdistekemian FM-vaiheen opiskelijoiden päätavoitteena on oppia lukuisten kromatografisten, rakennekemiallisten ja bioaktiivisuutta mittaavien menetelmien toiminnan perusta ja miten luonnonyhdisteiden rakenteesta voidaan päätellä niiden bioaktiivisuutta. Opetuksen keskiössä on useiden massaspektrometristen menetelmien hallinta niin kvalitatiivisessa kuin kvantitatiivisessa analyysissä ja näiden tekniikoiden yhdistäminen mahdollisimman tehokkaaseen ja nopeaan kromatografiaan. Lopulta opittuja menetelmiä pitää pystyä soveltamaan käytäntöön, kun halutaan esimerkiksi kartoittaa kasvikuntaa erilaisten bioaktiivisuuksien suhteen, tunnistaa ja puhdistaa aktiiviset yhdisteet sekä kehittää niille edelleen uusia aktiivisuus- ja analyysimenetelmiä.


Osaamistavoitteet (voivat vaihdella opiskelijan tarkemman erikoistumisen mukaan)

  • osaa suunnitella ja toteuttaa monivaiheisia synteesireittejä orgaanisten yhdisteiden valmistamiseksi
  • osaa eristää ja puhdistaa orgaanisia yhdisteitä
  • osaa selvittää orgaanisten yhdisteiden rakenteita
  • ymmärtää ja osaa selvittää reaktiivisuuden riippuvuutta yhdisteen rakenteesta sekä reaktio-olosuhteista
  • tuntee biopolymeerien ja niiden rakenneyksiköiden kemialliset ominaisuudet sekä niiden biologisen merkityksen
  • tuntee kasvien tuottamat polyfenoliluokat, niiden biosynteesireitit sekä kemialliset ominaisuudet ja tärkeimmät rakenne-aktiivisuus -vuorovaikutussuhteet
  • kykenee käyttämään ja kehittämään nestekromatografisia sekä massaspektrometrisia menetelmiä
  • osaa määrittää erilaisia biologisia aktiivisuuksia yhdisteille ja yhdisteseoksille sekä pystyy suunnittelemaan uusia aktiivisuusmenetelmiä
  • tuntee radiokemian laboratoriossa työskentelyn erityisvaatimukset
  • tuntee biokuvantamisen perusteet
  • osaa suunnitella ja toteuttaa biokuvantamiseen käytettyjen yhdisteiden synteesireittejä

 

Materiaalikemia

Materiaalilla tarkoitetaan kemiallista yhdistettä tai niiden seosta, jolla on hyödynnettäviä ominaisuuksia, joko sellaisenaan tai osana laajempaa fyysistä kokonaisuutta. Materiaalien tutkimus suuntaa kemiallisten yhdisteiden tutkimusta niiden tunnettujen tai oletettavien ominaisuuksien mukaan, ei niinkään puhtaasti kemiallisen luonteen mukaisesti. Kyseessä on tieteiden välinen tutkimusala, joka tukeutuu kemian eri haarojen lisäksi fysiikkaan, mutta myös bio- ja geotieteisiin. Alan tutkimus on ratkaisevaa myös useissa modernin teknologian ja lääketieteen sovellutuksissa, vaikka tämä kemiallinen puoli monesti jääkin vähäiselle huomiolle.

 

Materiaalikemian pääaineen yleisenä tavoitteena on teoreettisia malleja sekä moderneja tutkimus- ja analyysimenetelmiä käyttäen selvittää, miksi materiaaleilla on tiettyjä ominaisuuksia, ja mitä ominaisuuksia materiaaleilta eri sovellutuksissa edellytetään, sekä antaa vahva tietämys taustalla olevista teoreettisista perusteista. Niinpä linjan opetuksen yhteisinä teemoina ovat fysikaalisen kemian perusteoriat, niiden sovellutukset materiaaleihin, materiaalien ominaisuudet, tutkimusmenetelmät ja käyttömahdollisuudet. Materiaalikemian pääaineen luentokursseilla käsitellään fysikaalisen kemian tärkeimpiä teorioita, orgaanisten ja epäorgaanisten sekä nano- ja hybridimateriaalien fysikaaliskemiallisia ominaisuuksia, kokeellisia tutkimusmenetelmiä, syntetiikkaa, nanorakenteita ja niiden valmistusta, materiaalien sovellutuksia sekä kemiallisen analyysin teoriaa ja kemiallista instrumentointia. Materiaalikemian pääaineen sisällä opiskelija voi suuntautua tarkemmin joko analyyttiseen, fysikaaliseen, epäorgaaniseen tai materiaalikemiaan. Opetus toteutetaan yhteistyössä Åbo Akademin kanssa. Kursseja on mahdollista suorittaa myös Turun yliopiston fysiikan laitoksella, jonka kanssa materiaalikemialla on kansainvälinen materiaalitieteen maisteriohjelma.

 

Osaamistavoitteet (voivat vaihdella opiskelijan tarkemman erikoistumisen mukaan)

 

  • omaksuu teoreettisen malliajattelun ja ymmärtää käytettävien mallien taustalla olevat olettamukset ja niiden rajoitteet
  • tuntee hyvin fysikaaliskemialliset perusteoriat ja osaa soveltaa niitä kemiallisiin ongelmiin
  • ymmärtää teoreettisten mallien pohjalta erilaisten materiaalien kemialliset ja fysikaaliset perusominaisuudet sekä niihin vaikuttavat tekijät
  • tuntee materiaalien tavallisimmat tutkimusmenetelmät, ymmärtää niiden antamaa tietoa, ja tuntee materiaalien tavallisimmat sovellutusmahdollisuudet
  • ymmärtää yleisimpien analyysimenetelmien teorian ja osaa soveltaa niitä kemiallisten ja biokemiallisten analyysiongelmien ratkaisemiseen
  • tuntee epäorgaanisten materiaalien synteesimenetelmiä ja orgaanisten ohutkalvojen valmistusmenetelmiä
  • tuntee koordinaatioyhdisteiden ominaisuuksia sekä niiden valmistus- ja tutkimusmenetelmiä

 

Kemian opettaja

Kemian opettajan tutkinto-ohjelmassa opintonsa suorittaneet opettajat saavat pätevyyden kemian aineenopettajaksi peruskouluun, lukioon sekä ammattikoulutukseen. Valmistuneet ovat kemian opetuksen ammattilaisia, jotka osaavat laaja-alaisesti kemiaa sekä hallitsevat erityisesti kemian opetukseen ja oppimiseen liittyvät kysymykset. Tämä seikka otetaan jo koulutuksessa huomioon siten, että kemian opinnot tapahtuvat rinnakkain pedagogisten opintojen kanssa. Tällä tavoin aineenhallinnasta muodostuu yhdessä kasvatustieteellisen tietouden kanssa opetuksessa vaadittava elävä kokonaisuus.

Suomessa peruskoulujen ja lukioiden opetussuunnitelmat on laadittu suhteellisen väljästi, jolloin opettajalla on suuri vastuu sekä opetusmenetelmistä että opetuksen sisällöstä. Tämä edellyttää kemian aineenopettajilta laajaa tietämystä kemian oppimisesta ja opetuksesta, kemian eri aloista ja niillä käytettävistä tutkimusmenetelmistä sekä kemian yhteiskunnallisesta merkityksestä.

 

Tutkimuksellisuus ja laboratoriotyöskentely ovat keskeisiä osia kemiassa ja sen opettamisessa. Keskeinen osa koulutusta ovatkin laboratoriotyökurssit, joilla opitaan toteuttamaan tutkivaa kemian oppimista. Viimeistään erikoistyötä ja pro gradu -työtä tehdessään opiskelija oppii itsenäisesti hyödyntämään kemian opetuksen ja oppimisen tutkimusta sekä suunnittelemaan opetukseen soveltuvia laboratoriotöitä.

Kemian opettajan tutkinto-ohjelmaan opiskelijat valitaan toisen lukuvuoden aikana. Mahdollinen karsinta suoritetaan opintomenestyksen perusteella. Opettajan pedagogisiin opintoihin voi vuosittain osallistua enintään 10 kemian opiskelijaa. Seuraavan lukuvuoden opettajan pedagogisiin opintoihin haetaan opinto-oikeutta jo edellisenä keväänä. Valinta suoritetaan soveltuvuuskokeen perusteella. Soveltuvuuskoe järjestetään kevätlukukauden loppupuolella.

 
Osaamistavoitteet (kemiallisen tietämyksen osalta)

  • hallitsee kemian perustiedot ja -taidot
  • tuntee hyvin kemian teoreettisen perustan (termodynamiikka, kinetiikka, kvanttikemia) ja kemian pääsuuntien keskeiset sisällöt (analyyttinen, epäorgaaninen, orgaaninen kemia)
  • ymmärtää yleistä kemiallista tieteellistä kirjallisuutta
  • omaa laajan kuvan modernin kemian suuntauksista, mahdollisuuksista ja sovellutuksista
  • hallitsee hyvin laboratoriotyöskentelyn ja työturvallisuuden perusteet
  • kykenee ohjeistettuna itsenäisesti suoriutumaan kokeellisesta työskentelystä
  • pystyy itse suunnittelemaan ja toteuttamaan laboratoriotöitä kouluopetusta varten
  • tuntee kemian opetuksen ja oppimisen tutkimusta ja sen menetelmiä sekä osaa hyödyntää niitä omassa opetuksessaan




2. SIJOITTUMINEN ERI AMMATTIALOILLE

Yliopistokemistin koulutus antaa monipuoliset valmiudet toimia yhteiskunnan eri tehtävissä. Noin 40 % kemisteistä on sijoittunut teollisuuteen ja toimii siellä tuotekehittelyn, tutkimuksen ja laadunvalvonnan tehtävissä. Noin kolmannes on korkeakoulujen ja eri tutkimuslaitosten palveluksessa opettajina ja tutkijoina. Joka kymmenes on sijoittunut opettajaksi opetustoimen piiriin koulutuksen eri tasoille. Lisäksi kemistejä on sairaalalaboratorioissa, erilaisissa yhteiskunnan valvontatehtävissä (tulli, ympäristötutkimus) sekä lisääntyvästi myös kaupallisessa toiminnassa. Kasvava osa maisterin tutkinnon suorittaneista kemisteistä on viime vuosina jatkanut opintojaan tohtorin tutkintoon. Turun yliopiston tutkijakoulu (Fysikaalisten ja kemiallisten tieteiden tohtoriohjelma), laitoksen lukuisat tutkimusprojektit ja ulkopuolisen rahoituksen kautta saatavat jatko-opintopaikat tarjoavat hyvät puitteet jatkokoulutukselle.


3. OPINTOJEN SUORITTAMINEN JA OPINTONEUVONTA

Opetukseen osallistuminen ja opintojen suorittaminen

Opetusohjelma ja opintojaksokuvaukset ovat esillä Nettiopsussa (kts. ajantasaiset linkit) Kemian kaikille kursseille ilmoittaudutaan Nettiopsussa. Luentokurssiin sisältyviin laskuharjoituksiin (demonstraatioihin) on osallistuttava jakson vastuuhenkilön antamien ohjeiden mukaisesti. Mikäli luentojaksoon liittyy harjoitustöitä, niihin osallistuminen edellyttää, että opiskelija on aikaisemmin suorittanut tai kuunnellut jakson ja saanut siihen tenttioikeuden tai että hän seuraa jaksoa samanaikaisesti. Opiskelijalla ei ole oikeutta suorittaa ylemmän tason harjoitustöitä ennen kuin alemman tason työt on tehty. LuK-tutkinto pitää olla suoritettuna ennen erikoistyön aloittamista.

Opintoneuvonta

Yleisestä opintoneuvonnasta vastaavat laitoksen opettajatuutorit. Neuvontahenkilöstö esitellään yhteystietoineen laitoksen verkkosivuilla.

Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (HOPS)

Jokainen opiskelija laatii FM-HOPSin oman pääaineensa professorin tai yliopistonlehtorin kanssa ennen maisteriopintojen alkamista. HOPS on ensisijaisesti opiskelijan omaan käyttöön tarkoitettu opintojen suunnittelun väline, jonka avulla opiskelija suunnittelee opintojensa etenemisen opetussuunnitelmaan nähden omien tavoitteidensa mukaisesti. HOPSin laatiminen on osa opiskeluprosessia koko opiskeluajan. HOPSin ja siihen liittyvän ohjauksen tavoitteena on tehostaa opiskelua ja opintojen ohjausta sekä lisätä opiskelijan valmiuksia opintojen etenemisen tavoitteelliseen ja realistiseen suunnitteluun. Opiskelijoita ohjataan hahmottamaan opintojaan koko tutkinnon näkökulmasta heti opintojen alusta alkaen.

Opiskelija suunnittelee opintojensa etenemisen osatavoitteiden kautta ja suunnitelmaa päivitetään vähintään lukuvuosittain. HOPSiin kirjataan vaiheittain tavoitteet koko tutkintoa, lukuvuotta, lukukautta/periodia koskien sekä sisällön että ajoituksen osalta. HOPSiin kirjataan pääaineen lisäksi kaikki tutkinnon suorittamiseen tarvittavat opinnot.

Opiskelija vastaa itse suunnitelman päivittämisestä ja suunnitelman toteutumisesta. Opiskelijalla on oikeus tarpeen mukaan saada professorilta/yliopistonlehtorilta apua suunnitelman päivittämiseen ja muuttamiseen.

Kuulustelujen ja muiden suoritusten yleisiä sääntöjä

Luentokuulusteluihin ilmoittaudutaan sähköisesti yliopiston Nettiopsun kautta. Ilmoittautumisaika päättyy 7 vrk (1 viikko) ennen tenttiä klo 23.59. Myös ilmoittautumisen peruutuksen tulee tapahtua Nettiopsun kautta ennen ilmoittautumisajan päättymistä. Laitoksen opetushenkilökunta ei ota vastaan myöhästyneitä tentti-ilmoittautumisia.

Jokaisesta kurssista järjestetään vähintään kolme tenttimahdollisuutta vuoden kuluessa luentosarjan päättymisestä. Mikäli opiskelija ei ole suorittanut luentosarjaa tai kurssia vuoden kuluessa, tenttioikeuden jatkosta sovitaan opettajan kanssa erikseen. Opiskelija voi osallistua tenttikertana vain yhteen kuulusteluun, mikäli asianomaisten opettajien kanssa ei etukäteen muuta sovita.

Tenttejä voidaan suorittaa myös sähköisessä tentissä. Opiskelijan tulee tehdä varaus tenttiin ennen tenttitilaisuutta osoitteessa tenttis.utu.fi (maksimissaan 30 päivää ennen tenttiä). Mikäli opiskelija ei voi osallistua varaamaansa tenttiin, tulee hänen perua varauksensa viipymättä, jolloin tenttiaika vapautuu muiden opiskelijoiden käyttöön. Sähköisen tenttimisen ohjeet löytyvät Intrasta.


Tilat ja aineistot

Kemian opiskelijoilla on käytössään mikroluokka Arcanumin toisessa kerroksessa.

Opiskelu ulkomailla

Osan kemian opinnoista voi suorittaa myös ulkomailla. Lisätietoja vaihto-ohjelmista saa yliopiston verkkosivuilta (kansainvälinen opiskelu). Mahdollisuuksista opiskella kemiaa ulkomailla kannattaa kysyä laitoksen professoreilta.

Työharjoittelu

Kemian syventäviin opintoihin voi liittää yhden työharjoittelukurssin, (2 op). Työharjoittelun on oltava kestoltaan noin kolme kuukautta ja siitä on kirjoitettava yhden sivun mittainen selostus laitoksen työharjoitteluvastaavalle.

Valmistuminen

Tutkintotodistuksia varten haetaan kokonaisuusmerkinnät pääaineopinnoista ja kaikista yli 20 opintopisteen laajuisista sivuaineopinnoista. Kemian pää- ja sivuaineopinnoista merkinnän saa kemian toimistosta. Muiden aineiden sivuainemerkinnät haetaan ko. laitosten toimistoista.

Tutkintotodistukset myöntää matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Valmistumiseen liittyvät ohjeet ja lomakkeet löytyvät matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan verkkosivuilta.

Opetuksen kehittäminen

Opiskelijoilta kerätään jokaisen kurssin jälkeen opiskelijapalaute. Palautteen käsittelee laitoksen johtaja ja kurssin opettaja. Vuosittain kerätään myös opiskelijoilta palautetta koko lukuvuoden opetuksesta. Kyselyiden palautteista saatavia huomioita hyödynnetään opetuksen kehittämisessä.

Turun yliopisto ja matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta keräävät palautetta tutkinnoista ja valmistumisen jälkeisestä työllistymisestä.

Ainejärjestö

Kemian ja biokemian opiskelijoilla on yhteinen ainejärjestö TYK ry (http://tyk-ry.utu.fi/).

Tutkijakoulut

Turun yliopistossa on koko yliopiston laajuinen oma tutkijakoulu UTUGS (University of Turku Graduate School). Tutkijakoulu kattaa kaikki yliopiston edustamat tieteenalat. Kemian laitoksen tutkijakoulutettavista valtaosa kuuluu UTUGS:n Fysikaalisten ja kemiallisten tieteiden tohtoriohjelmaan. Tutkijakoulun tehtävänä on systemaattisen, korkeatasoisen, ohjatun ja kestoltaan hallitun tohtorikoulutuksen järjestäminen Turun yliopiston tohtorikoulutettaville. Tohtorikoulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet toimia tutkimus- ja opetustehtävissä sekä muissa vaativissa asiantuntijatehtävissä.


Kemian laitos
Opintokokonaisuudet
MDP in Materials Science